Verenpunaiset korpinkynnet naputtavat pitkien sormien jatkeena mahonkisen kahvipöydän pintaa. Ranteessa helisevät hopeiset rannekorut sointuvat yhteen lukuisten sormusten kanssa, ja pehmeistä käsistä leijailee ilmaan sitruunainen käsivoiteen tuoksu.

Mies napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja poimii kaapista upouudet kupit ajan kovettamiin käsiinsä. Varovasti hän laskee ne pöydälle naisen eteen, jolloin piinaava naputus lakkaa hetkeksi. Mies istuutuu naista vastapäätä varovasti hymyillen ja saa vastaukseksi tuiman katseen korpinmustien otsahiusten alta.

Helmeilevä hikipisara puskee itsensä paksun ja ryppyisen ihon läpi jääden kimaltelemaan otsalohkon iholle. Pian sille ilmestyy toinen pisara kaveriksi, ja lopulta ne yhdistyvät pitkäksi joeksi joka hitaasti valuu röpelöistä pintaa alas kohti edessä häämöttävää suurta hyppyriä.

- Maistuiskos sumppi? mies kysyy varovasti pyyhkäisten hikipisarat otsaltaan.
- No eikös se ole juotavaksi tarkoitettukin, kuuluu kylmä vastaus.
- Niinhän sitä luulis, mutta tiesitkös että Kuubassa..
- Jos nyt vaan juotais sitä kahvia, nainen toteaa keskeyttäen puheen.
- Hyvä on, hyvä on. Sumppia tulossa, mies sanoo nöyränä ja alistettuna.

Nainen nostaa kupin huulilleen miehen seuratessa jokaista liikettä lumoutuneena. Vapisevin käsin mies nostaa kuppia läikyttäen samalla puolet kahvista pöydälle. Naisen jäätävä katse saa miehen punastumaan, ja hitaasti hän siirtyy tiskialtaan luo rättiä hakemaan. "Onhan se kylmä, mutta varmaankin sisältä lämpöä täynnä", mies tuumii puristaessaan rättiä kuivaksi. "Mutta ainakaan en ole enää yksin."